tiistai 12. elokuuta 2014

Selityksen velkaa

Alkukeväästä vielä kuvittelin, että joo kyllä minä tän blogin tästä vielä henkiin herätän. Oli suuret visiot uudesta ulkoasusta ja nimenvaihdosta, aktiivisesta postailusta ja blogiin panostuksesta. Nooh, mitäänhän ei loppujen lopuksi tapahtunut. Oon koko kesän aktiivisesti käynyt bloggerissa, lukenut muiden blogeja ja silmäillyt omaa. Monia postauksia olen yrittänyt aloittaa, mutta kaikki on jäänyt kesken. Teksti ei vaan kulje, nytkin kirjoittaminen on hirmu vaikeaa. Olisihan se tosi kiva vielä jaksaa aktiivisesti blogata, olihan tää superkiva harrastus aikoinaan. Tuntuu, että nyt kun pahin innostus on ollut takana jo yli vuoden, ei se enää palaa takaisin. Tai no mistäs sen tietää. Pidetään siis tulevaisuus blogin suhteen avoinna, en vanno lopettavani ja sulkevani blogia, mutta en myöskään lupaile turhaan seuraavaa postausta. Kirjoittelen jos fiilis on sellainen, en halua ottaa tästä turhaa stressiä tai päänvaivaa. Bloggaaminen on mun elämässä jäänyt jo taka-alalle, enkä voi kyllä muuta kun kiittää lukijoita. Ilman teitä ja ihania kommenttejanne en varmasti olisi selvinnyt edes näin pitkälle.



Ponit ne yhä viettää leppoisaa elämää ylläpitokodissa. Nyt on jo pitkän aikaa ollut varmaa, etteivät ne enää palaa takaisin kotiin. Tiia on jo muuttanut kauemmas, eikä täällä ole kenelläkään aikaa tai mahdollisuuksia niiden pitoon. En olisi ikinä ennen uskonut "luopuvani" poneista, mutta jotenkin hiljalleen, ilman että sitä edes huomaa, ne on vaan poissa. Aluksi tyhjä tarha oli jotenkin shokki, mutta silloin ajateltiin ponien olevan poissa vaan vähän aikaa. Nyt kun tallia tyhjentelee viimeisistä riimuista ja loimista, on fiilis haikea muttei kuitenkaan niin surullinen. Jotenkin kaikki on muuttunut niin hitaasti, ettei ajatus elämästä ilman ponskeja tunnu niin vieraalta. Eiväthän ne ole poissa, niitä voi koska vaan mennä moikkaamaan. Ylläpitäjät ovat siitä supertyyppejä, ettei meidän edes tarvitse ilmoittaa tulostamme, senkun vaan ajelemme puolen tunnin matkan, haemme tutut karvapallot tarhasta ja lähdemme lenkille. 
Mulla on kyllä hirmu ikävä poniaikaa, sillä täällä jokainen tie ja polku muistuttaa otuksista. Yksi hassu tekijä on myös sää ja vuodenaika. Ihan mikä tahansa ilma onkin, siitä tulee aina mieleen ponit ja mitä milläkin säällä tehtiin. Tulee niin paljon muistoja mieleen. Oikeastaan kaikki muistuttaa poneista, tajusin sen juuri kääntäessäni katseeni ruudusta ja tuijottavani muovipulloa. Se taisi olla viimeinen temppu minkä Kimbelle opetin, pitämään muovipulloa suussa. 


Meillä ei myöskään ole kummallakaan tällä hetkellä varaa pitää poneja vuokrapaikalla missään, joten ylläpito on ainut vaihtoehto. Ainut, mikä mua vähän huolettaa, on se että saavatko ponit tarpeeksi liikuntaa. Ollaan vähän pohdittu sellaista, että josko niille saisi sinne "vuokraajan". Pari innokasta heppatyttöä, jotka kävisi niitä taluttelemassa ja ratsastelemassa. Mua vaan siinä huolettaa vastuukysymykset, mitä jos ponit pääsee karkuun ja juoksee maantielle? Mitäs jos käy vahinko ja poni taittaa pellolla jalkansa? Jos ratsastaja tippuu ja pahimmasa tapauksessa vaikka halvaantuu? Kuka kaiken korvaa, kuka on vastuussa? Kyllähän nuokin asiat saisi kirjallisilla sopimuksilla sovittua, mutta silti... Ja millä kukaan pääsee ponien luo, asuvat kuitenkin niin syrjässä. Niin hankalaa että huhhuh. Nykyisessä paikassa kuitenkin kaikki muu on niin hyvin, ettei mahdollisesti parin liikutuskerran uupuminen riitä siihen, että poneja alettaisiin taas siirtää. Siitä tulisi ihan turhaa stressiä eläinparoille, joille muutto vuosi sitten oli jo järkytys. 






Nyt fiilistelyt sikseen! Muutama päivä sitten iski pikkainen postauskuume, ja sain raahattua kameran mukaan lopelle. Julkaisen sen postauksen heti kun saan kuvat editoitua, saatte vihdoin tietää että mitä poneille kuuluu. :) 

Loppuun vielä vaihtoehtoista loppukesän lukemista teille, näitä Kimbe&Ruffe-blogi suosittelee: 

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kuvia ja kuulumisia

Oon lomalla, koulu on ohi, eikä töitä ole vieläkään. Ja siltikään en vaan saa aikaiseksi kirjoittaa. Toivon tosiaan, että innostus palaa! Musta on muutenkin tullut ihan helvetin laiska, tuntuu etten saa mitään tehtyä. Kaikki hommat jää puoli tiehen, mikäli mitään edes jaksaa aloittaa. Esimerkiksi blogin ulkoasu olisi sellainen projekti..

(Pe 4.4.)
Tänään harjailtiin ponit kunnolla ja lähdettiin taluttelemaan niitä. Haluttiin hieman tutkia maastoja, jotka vaikuttaa ihan kivoilta. Kimpalle laitoin suitset varmuuden vuoksi, koska ajattelin sillä olevan pöllöenergiaa. Se oli kuitenkin turhaa, sillä poni oli ihmeen laiska. Ei yhtään sellainen energiapommi mitä yleensä.
Ja kerrankin sään suosiessa, kuvia tuli otettua urakalla.



Ruffekin on ihan hyvässä kunnossa vuoden aikaan nähden. Orillahan on ollut tapana keväisin menettää massaa. Vähän lihaksetonhan se on, mutta eipä ne lihakset itsestään kasva..



Voisi ehkä tuoda liinat mukana, niin ei tarvitsis narussa pyörittää. :') Pellolla tosin oltiinkin vain hetki, että saatiin vähän kuvia teillekin näytille!
Parina päivänä Ruffe oli kuulemma tullut langoista läpi, ja löytynyt aamulla pihalta seisoskelemasta hölmistyneenä. Silloin aidassa ei ollut sähköä, koska ponit olivat tulleet toimeen hyvin ilmankin. Nyt sähkö jouduttiin palauttamaan, ja ponit taas kammoksuvat aitaa.









Temput sujuu vielä ihan ok, mitä nyt esimerkiksi maassa ja istumisessa paikallaan pysymisessä on ongelmia. Poni ei malta olla paikallaan, vaan on heti nousemassa ylös. Tänään se malttoi jonkin aikaa istuskella, mutta harjoitusta tarvittaisiin taas.



Yksi uusi metsätie bongattiin lenkillä, pituutta ehkä kilometri ja päässä se tekee vain silmukan. Kärryillä varmasti ihan kiva ajaa! Käveltiin ja juostiin se ympäri.
Kimbekin on muuten pysynyt siistinä, turkki ei ole läheskään niin paha tai kiharainen mitä joskus.






Ruffen etutukka on kyllä jokakertainen naurunaihe. Tuppo se vaan kasvaa pituuttaan ja tuuhenee, hirveällä nopeudella! Miettikääpä, kesällähän sillä ei ollut etutukkaa ollenkaan. Kohta se taas varmaan roikkuu turvalla asti, eikä poni nää eteensä. :')


 Ja varmin kevään merkki! Ruffen (enemmän tai vähemmän) epätoivoiset yritykset.


Harmi, ettei Kinspua kiinnosta.


Ruffe jää jälkeen haistelemaan jotain, ja sitten hirveällä spurtilla muu porukka kiinni!


Ja mehän juostaan vaan karkuun muahahah.

Eipä muuta tällä kertaa. Tällaista kuvapainotteista postausta taas, kun en oikein tiedä mistä kirjoittaisin. Enkä nyt muutenkaan tiedä, kiinnostaako ketään niin yksityiskohtaisesti tietää kaikkea? Kuvat kuitenkin kertoo pääasiat. Ehkä sitä voisi yrittää joskus panostaa vähän syvempäänkin tekstiin, eikä aina kertoa kaikkia niin pintapuolisesti ja päiväkirjamaisesti. Ei ketään kiinnostaisi mielipidepostaukset? Aiheita saa heitellä! :)
Koitetaan mennä taas moikkaaman poneja ensi tai sitä seuraavalla viikolla. Mulla olisi vähän haaveissa saada Kimbelle ratsastajakin selkään tässä joku kerta. Mutta täytyy nyt katsella, ponilla kun on niin kehno kunto, ettei sillä kuitenkaan voisi mennä kauaa.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Blogin nimi uusiksi?

Heei nyt tuli hullu päähänpisto, mitäs jos laitettaisiin blogin nimi vaihtoon? Jos keväämmällä aloitan taas säännöllisen postailun, voisi koko blogin ilmeen laittaa uusiksi nimeä ja ulkoasua myöten.
En tiedä onko ideassa järkeä ollenkaan, saatika tulisivatko ihmiset ikinä omaksumaan eri nimeä. Luultavasti yhä tilastoja seuratessa tänne päädyttäisiin hakusanoilla "Kimbe ja Ruffe" tai "kimbeshetu". Toisaalta eipä se niin kamalaa olisi, vaikka blogi puhututtaisi yhä kimbejaruffe-nimellä. Ajan kuluessa luulisi uuden nimen tarttuvan. Olen jo iät ja ajat miettinyt tätä nimen vaihtoa, sillä onhan nykyinen aika tylsä ja mielikuvitukseton. Oma pää kuitenkin lyö tyhjää, jonka takia homma ei ole koskaan edennyt toteutusvaiheeseen asti.

Nimenvaihtoa kuitenkin ajattelin vain, mikäli oikeasti iskevä nimi löytyy. Tähän tarvitsisin teidän arvoisien lukijoiden apua! Kaikki (hulluimmatkin) ideat ovat ehdottomasti tervetulleita! Pöljimmistäkin ehdotuksista voi aina tulla mieleen jotain uutta. Parasta olisi, jos nimi liittyisi jotenkin tähän poneilu/temppuilu/puskailuteemaan. Kaikki iskulauseet ovat myös tervetulleita, sellainenkaan ei olisi pahitteeksi bannerissa. Asia ei tällä hetkellä ole välttämättä ajankohtainen, mutta ajattelinkin jättää idean hautumaan. Aikaa ehdotuksille on siis runsaasti, ideoita voi heitellä sitä mittaa kun niitä tulee. Kiitos todella paljon niille jotka viitsivät jättää kommentilla ehdotuksensa! :) Jos parhaan nimiehdotuksen jättänyt on myös bloggaaja, voin vaikka palkinnoksi mainostaa hänen blogiaan sivupalkissa viikon ajan. Anonyymit saavat, noh, ainakin toivottavasti hyvän mielen! :')
Aargh silmät kärsii tosta kauheesta kuvan leikkauksesta.. :D 
Nyt ehdotuksia tulemaan ihmiset! :)

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

"Lyödäänkö vetoa, että toi on kohta turvallaan hangessa!"

Vierailulla taas!
Poneilla vaikuttaa menevän ihan hyvin. Reissu taittui samalla kaavalla kun ennenkin, puolen tunnin maantien ja metsäkaahailun jälkeen saavuttiin perille. Ponit hirnui tervehdykseksi ja juoksivat portille, otettiin ne kiinni ja harjailtiin.
Siitä sitten käveltiin (=roikuttiin narun jatkeena kahden enemmänkin kengurua muistuttavien otusten perässä) pellolle, jossa ensimmäisenä irti päästettiin Kimbe. Poni ei alkuhämmennykseltään edes tajunnut olevansa irti, vaan tyhmänä seisoskeli vieressäni enemmänkin kiinnostuneena taskujen sisällöstä. Pukkasin sen pois luotani ja johan eläimellä sytytti. Se lähti sellaista kiitopukkilaukkaa peltoa pitkin, että lumi vaan pöllysi! Tamma juoksi toiseen päähän peltoa ja taas takaisin. Jalat tuntuivat olevan enemmän ilmassa kuin maassa..

Kuvia tulikin otettua ihan urakalla! Yritin valita parhaat, mutta kivoja kuvia oli liikaa ja karsiminen vaikeeta. Nää nyt on vähän mitä on, ei ollut kauheasti aikaa tarkistella asetuksia kun lievästi sanottuna oli tilanne päällä. :D Valo vaihtui ikävästi koko ajan, mutta yritin tehdä näille kaiken mitä pelastaakseni voin..

Laukanvaihto 100km/h vauhdissa, tyylikästä ellen sanoisi!
Sitä päivää odotellessa kun poni heittää takaperin voltin..

Tää on kiva!

Makee ravi!

Tätä samaa se voisi esitellä myös ratsastajan kanssa! ;D




Kun Kimbe viimein väsyi ja palasi takaisin luokse, otettiin se naruun ja päästettiin Ruffe irti. Orikin ei heti älynnyt olevansa vapaa, vaan pyöriä hyöri meidän ympärillä. Eipä sitä paljoa tarvinnyt hussuttaa pois, kun poni lähti painelemaan tukkaputkella ympäri peltoa. Ruffea näkee harvemmin riehumassa, mutta nyt kyllä ori veti sellaista balettia että jäis ballerinat kakkoseksi. En ymmärrä miten noin pieni poni pääsee sellaista vauhtia noilla vammaisilla tappijaloillaan.

Yippeee!
En ihan ollut kameran kanssa valmiina Ruffen lähtöön, eikä tätä kuvaa saatu pelastettua. ;__;
Pyöreän karvaisen tappijalkaeläimen sisäinen hieno arabianhevonen




Kauheet värit, mutta menköön! 
Yhdessä vaiheessa poitsu kävi sekoittamassa Kimben pään niin, että tamma repäisi itsensä irti. Poni -ihme ja kumma, päätti totella eikä lähtenyt mukaan riehumaan!
Höpsö Ruffe. :')


Semmosta meininkiä tällä kertaa! Olis kiva käydä joku päivä ajamassakin, mutta toisaalta taas kiva käyttää nää meidän vierailut siihen että ponit saa painaltaa omia menojaan. Se on ehkä kuitenkin enemmän niiden mieleen.
Sama vanha virsi, olis tosi kiva blogata useammin (mullahan on yhä joitakin lupaamiani postauksia tekemättä, kröhöm..) mutta aika (sekä kiinnostus) ei vaan nyt tunnu riittävän. Mutta ehkä sitten kun tää kiire koulun kanssa tästä helpottaa... Mitähän muuta sitä olis sanottavaa. Ei varmaan mitään. Aivot lagaa. Liikaa matikkaa, kokeita ja esseitä. Ehkä lopetan tän postauksen tähän. Musta ei selkeesti ole kirjottamaan mitään fiksua. :-) Onks sillä muuten oikeesti mitään väliä mitä kirjoittelen? Luetteko te edes tekstejä vai katsotteko vain kuvat? :D
Ja hei, kirjottaako kukaan täällä shettisblogia? Niitä sais linkkailla alle jos sellaisia löytyy. :)